Ystävä

Smithy
"Saburō! Missä olet?" Smithy haukkui keskellä metsää. Hän etsi nuorta kultaistanoutajaa, kenen kanssa oli aamulla leikkinyt, mutta pitkätukkainen pentu oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Smithy kävi maate, läähättäen rankasti.

Sean käveli metsässä, kun hän huomasi kultaisen noutajan pennun. Yhtäkkiä se kuuli toisen pennun haukkuvan. Sean otti pennun syliinsä ja juoksi Smithyn luokse. "Ystäväsi taisi olla eksyksissä? Löysin hänet.", Sean sanoi Smithylle.

Smithy
Cavacorgi huomasi ihmisen ennen Saburōa, ja alkoi murista. Viimeisten kuukausien aikana, Smithy oli oppinut varovaiseksi, eikä hän ihan vain noin luottanut kaksijalkaisiin. Sitten Smithy näki Saburōn ihmisen sylissä, ja pentu rauhoittui hieman, ymmärtäen että ihminen oli tuonut Saburōn takaisin.

Sean laski pennun maahan. "Mene leikkimään ystäväsi kanssa.", Sean sanoi pennulle iloisena. "Kuka sinä olet?", Sean kysyi rauhallisella sävyllä.

Smithy
Smithy haukahti iloisena kun Saburō laskettiin maahan, mutta Saburō säikähti pahanpäiväisesti ja pinkoi karkuun. Smithy kuitenkin jäi Seanin luokse. Jokin tässä ihmisessä... Tämä tyyppi oli selvästi auttaja. Smithy hypähti Seanin jalkoja vasten, heiluttaen häntäänsä. Smithyn punainen kaulapanta kilisi kun pentu hyppi pojan polvia vasten.

Sean oli iloinen, kun Smithy piti hänestä. Sean istuutui nurmikolle ja silitti Smithyä.

Smithy

Pentu alkoi vouhottaa Seanin ympärillä. Sitten pentu juoksi pusikkoon ja palasi takaisin, keppi suussaan. Smithy alkoi nakella kuivaa oksaa ympäriinsä ja heilautti häntäänsä Seanille.

Sean nosti kepin maasta ja heitti sen vähän matkan päähän. Sean katseli kun Smithy toi kepin takaisin. Sean heitti kepin uudestaan ja nousi seisomaan.

Smithy
Pentu juoksi onnellisena kepin perässä ja pudotti sen. Keppi ei enään kiinnostanut sitä. Smithy alkoi nuuskia maata, ja sai yhtäkkiä rusakon hajun. Pentu haukahti ja pinkoi hajujälkien perään.

Sean seurasi Smithyä ja näki rusakon. "Suloista.", Sean sanoi kun näki pennun seuraavan rusakkoa. Sean kävi istumaan kivelle ja kaivoi repustaan eväsleivän. Syödessään Sean katseli pennun touhuja.

Smithy
Smithy juoksi rusakon perässä. Se oli paljon nopeampi kun Smithy, mutta se ei Smithyä haitannnut. Smithy ei halunnut syödä sitä. Pian Smithy väsyi ja istui Seanin jalkoihin ja alkoi kerjätä pojalta ruokaa.

Sean antoi Smithylle muutaman makkarasiivun ja katseli kun pentu söi. Sean tuumi oliko nähnyt pennun jossain aiemmin. Sean sai syötyä ja nousi kiveltä. "Mennäänkö tutkimaan metsää?", hän kysyi Smithyltä.

Smithy
Cavacorgi hotki makkarat alas ennätys ajassa ja hyppäsi ilmaan kiitokseksi. Smithy alkoi taas nuuskia maata, mutta höristi korviaan kun Sean kysyi jos pentu lähtisi tutkimaan metsään. Smithy läähätti innokkaasti ja juoksi Seanin edelle.

Sean lähti pennun perässä metsään. Samassa hän kuuli juoksuaskelia. Seanin koira Sera juoksi metsästä. Sera haukahti iloisesti nähdessään omistajansa ja tervehti Smithyä.

Smithy ja Sera
Pentu kääntyi ja näki hieman vanhemman koiran juoksevan tätä kohti. Smithy heilutti häntäänsä.
"Hei! En olekkaan nähnyt sinua täälläpäin ennen... Oletko toisesta laumasta?" Smithy kysyi koirien kilelellä pystykorvalta. Naaras naurahti.
"En... Olen Seanin lemmikki. Nimeni on Sera." Pystykorva haukahti ja katsoi iloisesti omistajaansa. Smithy hymyili Seralle.
"Minä olen Smithy. Dysistä."

"Hauska tutustua Smithy.", naaras sanoi. Sean katseli kun koirat leikkivät ja käveli hiukan kauemmas. Sean tutki metsää, mutta piti huolen että näki koirat kokoajan.

Smithy ja Sera
Koirat juoksentelivat hetken ympäriinsä ja palasivat sitten Seanin luokse. Yhtäkkiä molemmat koirat käänsivät katseensa syvälle metsään ja alkoivat murista.

Sean ihmetteli mitä koirat murisivat. Sean otti jousipyssynsä esille ja tähtäsi.

Smithy ja Sera
Sera perääntyi Seanin eteen, kun Smithy haukkui metsään päin. Varjoista tuli esiin musta susi. Sudella oli jäänsiniset silmät ja ne katsoivat suoraan Seaniin päin.

Sean järkyttyi nähdessään mustaturkkisen suden. "Onko hän vihollinen vai ystävä?", Sean kysyi Seralta. Sean ei uskaltanut ampua, ennekuin olisi varma.

Smithy ja Sera
"Mitä sinä teet täällä senkin murhaaja?!" Smithy murisi sudelle. Sera katsoi kysyvästi pentua.
"Tunnetko tuon suden?" Sera kysyi. Smithy nyökkäsi.
"Hänet tunnetaan nimellä Black Ice. Hän on Zodiacin laumasta ja hän kävi minun, Notialaisen koiran Kuron ja Violetin kimppuun vähän aikaa sitten. Silloin... Hän tappoi Kuron!" Smithy haukkui. Black Ice nuolaisi huuliaan.
"Kiva nähdä taas, kakara." Susi sanoi ja lähestyi Seania muristen. Sera raapaisi urosta kuonoon ja ärähti.
"Pois! Älä koske ihmiseeni!" Sera haukahti ja katsoi Seania.

Kun susi alkoi lähestyä Seania, hän tähtäsi ja ampui nuolen suden oikeaan takajalkaan. Toisen nuolen hän ampui suden kylkeen.

Sera ja Smithy
Kun Sean ampui, Black Ice raivostui ja syöksyi Seania kohti. Sera haukahti ja ehti iskeä suden pois ihmisensä kimpusta. Sera ja Smithy jahtasivat suden puskaan, ja he katosivat näkyvistä.

Sean seurasi koiraansa ja Smithyä. Sean huomasi ympärillään muutamia Gyriseläisiä, silloin Anatolin laumalaisia saapui karkottamaan viholliset.

Sera ja Smithy
"Saburō! Menit sittenkin vain hakemaan apua!" Smithy huudahti nähdessään pikkuisen kultaisennoutajan Anatolin lauman joukossa. Sera murisi kun Black Ice pakeni muiden laumalaistensa kanssa. Sitten pystykorva palasi Seanin luokse ja hyppi tämän jalkoja vasten.