Surun Murtama Ylipäällikkö (Avoin Kaikille)

Haibara ja Lucinda
Haibara makasi yksin luolassaan. Luola oli piilossa Auroch-vuoren juuressa, ja vain korkea-arvoiset laumanjäsenet saivat tulla sinne. Luolaan ei päässyt niin helposti, sillä aluetta vartioitiin tiukasti. Haibara huokaisi surullisena. Yleensä hänen isänsä olisi ollut täällä. Mutta nyt Kisame oli... Nuori johtaja sulki silmänsä ja yritti unohtaa isänsä veren peittämät kasvot. Kyyneleet polttivat nartun silmiä kun tämä painoi kuononsa tassujensa väliin. Isä...!

Yhtäkkiä ulkoota kuului askeleita ja Haibara nopeasti kääntyi, ettei tulija näkisi hänen itkevän. Luolan suulta kuului yskäisy.
"Johtaja?" Haibara kääntyi ja katsoi tulijoita. Labradorinnoutaja Don, yksi rajavartioista, seisoi luolan suulla. Hänen vieressään seisoi vapiseva Berger Blanc Suisse. Don hymyili nolosti. "Anteeksi häiriö, mutta olisi uutisia." Haibara nousi seisomaan ja lipaisi huuliaan.
"Mitä uutisia?" Haibara kysyi. Don katsoi vieressään seisovaa valkoista pystykorvaa.
"Tämä typerys yritti livahtaa vartijoiden ohi tänne." Don sanoi. Valkoinen narttu alkoi itkeä.
"Sanoinhan jo! En yrittänyt livahtaa kenenkaan ohi! Haluan vain puhua johtajan kanssa!" Narttu sanoi. Don kiristi hampaitaan.
"Hiljaa! Johtajalla ei ole aikaa sinunlaisille lurjuksille!" Don sanoi tiukasti. Haibara huokaisi.
"Don. Anna hänen olla ja palaa joukkosi luokse. Minä selvitän tämän." Haibara sanoi ja asteli lähemmäs valkoista narttua. Don kumarsi nopeasti ja juoksi pois. Haibara seisoi vapisevan koiran edessä. Narttu kävi makaamaan maahan.
"Pyydän! Usko minua! En yrittänyt tehdä mitään pahaa!" Narttu aneli. Haibara hymähti.
"Ei sinua syytetä mistään." Susi sanoi. "Sanoit että haluat puhua kanssani. Minulla on hieman aikaa kuunnella." Narttu hätkähti ja nousi istumaan.
"Kyllä Johtaja!" Narttu sanoi ja katsoi tassujaan. "Nimeni on Lucinda, ja tulin tänne, koska haluan liittyä laumaasi!" Lucinda sanoi. Haibara katsoi Lucindaa ja hymyili. Lucinda ei kuitenkaan hymyillyt takaisin. "Pyydän... Anna minun liittyä...!" Lucinda aneli ja alkoi taas itkeä. "Se hirviö... Se hirviö tappoi isäni... Veljeni ovat kakki kääntäneet selkänsä minulle... Äitini asuu ulkomailla... Minulla ei ole paikkaa minne mennä!" Haibara kuunteli Lucindaa ja huokaisi.
"Tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu. Minunkin isäni murhattiin." Haibara sanoi hiljaa. Susinarttu nousi ylös ja katsoi Lucindaa. "Voit jäädä meidän luoksemme. Vien sinut muiden laumalaisten luo. He voivat kertoa sinulle lisää." Haibara vei Lucindan muiden luokse ja palasi sitten luolaansa suremaan isänsä kuolemaa.

//Lucinda poistuu, mutta Haibara on vielä pelissä//

Hayal oli saapunut Voreion alueelle lohduttaakseen Haibaraa. Eräs howavart saapui Haibaran luokse ja sanoi: "Haibara neiti, Hayal herra on saapunut vieraaksemme.". Howavart jäi odottamaan Haibaran vastausta, kun Hayal seisoi luolan ulkopuolella.

Haibara
Haibara kuuli kun joku tuli luolaa. Hemmetti sentään! Eikö täällä saa minuuttiakaan rauhaa!? Narttu ajatteli ja katsoi tuimasti howavartia.
"Mitä asiaa?" Susi kysyi. Howavart kertoi että Hayal oli saapunut. Haibara yllättyi kuullessaan tämän. "Vai niin... Pyydä hänet sisään." Haibara nousi ylös. Oli mukavaa kun narttu sai jutella muiden alueiden päällikköön kanssa.

Howavart pyysi Hayalin sisään ja Hayal astui luolaan. Hayal kumarsi Haibaran edessä ja kertoi tulleensa lohduttamaan tätä sekä tuomaan uutisia Gyriseläisistä. "Olen pahoillani siitä mitä isällesi tapahtui.", hayl sanoi ja muisteli omaa isäänsä, joka oli myös kuollut.

Haibara
Susinarttu kumarsi myös Hayalille. Olivathan he molemmat johtajia.
"Kiitos kun tulit. Ja olen myös pahoillani mitä sinun isällesi tapahtui..." Haibara sanoi hiljaa. "Ajat ovat kovia nykyään..." Haibara sanoi ja haki luolan perältä kaksi fasaania ja tarjosi toisen niistä Hayalille. Haibara huokaisi. "Mutta meidän on nyt keskityttävä nykyaikaan. Sanoit että sinulla oli uutisia niistä piruista?" Haibara kysyi.

Hayal alkoi syömään ja huokaisi raskaasti. "Niin. Kuulin että ne pirulaiset suunnittelevat hyökkäystä Dysiin, mutta sitä en tiedä miten.", Hayal kertoi. Syötyään Hayal vilkaisi luolan suun suuntaan, hän oli haistanut vieraan hajun. Luolaan käveli loukkaantunut pikkuakita joka pahoitteli tunkeutumistaan ja kertoi tulevansa Dysistä.