Helliä Tunteita

First topic message reminder :

//Susihukka Akiran kanssa tänne//

Violet
Harmaa susinaaras makasi Tamin järvenrannassa. Se kasteli tassujaan vilpoisessa vedessä. Violet huokaisi iloisena. Kun Smithy ei ollut jatkuvasti kiinni hänen turkissaan, Violet tykkäsi köllötellä kolmoisjärvillä. Violet nousi ylös ja venytteli hieman. Talvi oli saapumaisillaan, Kessen-vuorten lumisista huipuista päätellen. Violet yhtäkkiä haistoi vieraan koiran.

Violet
Violet huokaisi.
"Onneksi selvisitte!" Violet sanoi ja hymyili Dragonille. "Olen Violet, Dysistä. Olen Akiran puoliso."

"Mukava tutustua Violet.", Dragon sanoi. Akira ehdotti että he lähtisivät metsästämään. Hetken kuluttua Akira kävelikin jo metsässä, Dragon oli jäänyt odottamaan. Akira näki peuran vasan mutta hyökätessään hän törmäsi johonkin. Akira oli hetken pyörryksissä mutta nousi sitten maasta ja huomasi että oli törmännyt toiseen koiraan. Narttu nousi maasta ja esittäytyi Sabriinaksi.

//Sabriina tulee mukaan.//

Violet
Violet jäi Dragonin kanssa odottamaan Akiran paluuta. Kuitenkin Violet lähti hetken päästä Akitan perään ja huomasi vieraan nartun Akiran kanssa. Violet yhtäkkiä tuli hyvin kateelliseksi ja paljasti hampaansa Sabriinalle.
"Mitä teet hänen kanssaan?!" Violet haukahti.

"Rauhoitu.", Akira sanoi tyynenä. "Hän on ystäväni Sabriina Notiasta.", Akira esitteli ystävänsä. Sabriina ei pelästynyt mutta yllättyi toisen reaktiosta. "Sinä taidat olla Violet? Akira kertoi sinusta juuri.", Sabriina sanoi.

Violet
Violet katsoi hieman hölmistyneenä Sabriinaa, mutta hymähti sitten.
"Hei, Sabriina. Anteeksi että riehuin tuolleen..." Violet sanoi nolona ja kävi makuulle. Violet painoi päänsä tassujensa väliin. Dragon saapui paikalle laumansa kanssa ja kävi tervehtimässä Sabriinaa.

"Ei haittaa.", Sabriina sanoi tervehti Dragonia. Sabriina huomasi että peuran vasa yritti karata ja auttoi Akiraa tappamaan sen. Syötyään Akira katsoi taivaalle. "Taitaa tulla kylmä yö.", hän ennusti. Sabriina heilautti korvaansa kuullessaan ääntä. Pian naaras rupesi murisemaan koska tunnisti Gyriseläisten hajun.

Violet
Narttu söi muiden kanssa, mutta havahtui Sabriinan murinaan. Violet nousi ylös ja seisoi Sabriinan vierellä.
"Mikä hätä-?" Violetin lause jäi lyhyeksi kun tämä tunnisti Gyriseläisten hajun. Metsästä alkoi ilmestyä koiria ja susia, jotka katsoivat Dragonin joukkoja kierosti.

Sanaakaan sanomatta Gyriseläiset hyökkäsivät Dragonin kimppuun. Pian metsästä ilmestyi tumma hahmo, se oli Black Satan. "Pitkästä aikaa Akira.", susi sanoi kierosti hymyillen. Sabriina yritti hyökätä suden kimppuun mutta epäonnistui.

Violet ja Conan
Violet vapisi nähdessään Black Satanin. Susi näytti pelottavalta. Violet juoksi Sabriinan luokse ja seisoi puolustavaisesti tämän edessä.
"Älä tule tänne, tai... Tai murskaan kallosi tuota kiveä vasten!" Violet sanoi, yrittäen kuulostaa rohkealta. Black Satan naurahti ja katsoi naarasta.
"Oi kun minua pelottaa!" Susi sanoi ivallisesti ja katsoi Akiraa. "Sinä... Tule kanssani, tai katso ystäviesi kuolema!" Black Satan murisi. Sitten Violet sai tarpeekseen ja hyökkäsi. Kuitenkin Black Satan usutti viisi rivisotilasta Violetin kimppuun samaan aikaan. Violet jäi alakynteen, kun suuret koirat alkoivat purra ja heitellä tätä ympäriinsä. Violet katsoi Akiraa ja Sabriinaa kyyneleet silmissä.
"Teidän on paettava..." Narttu sanoi käheästi.

Yhtäkkiä kalliolta kuului ääni, ja rivisotilaat pudottivat Violetin maahan.
"Lopeta tämä hulluus, Black Satan, ja häivy!" Tummaturkkinen susiuros seisoi kallion päällä. Kaikki katsoivat sutta. "Tämä paikka ei ole teille!" Black Satan naurahti ja katsoi julmasti toista.
"Hah! Olemme Gyriseläisiä! Tämä koko saari on meidän takapihanmme! Voimme tehdä mitä haluamme!" Black Satan väitti. Violet henkäisi kun näki kuka tulija oli.
"Tuohan on..." Naaras sanoi heikosti. Uros lipaisi huuliaan.
"Haibara ja Kisame eivät hyväksyisi tällaista käytöstä Voreion pyhällä maalla..." Black Satan murahti.
"Entä sitten? Kisamehan hukkui omaan vereensä! Ja se Haibara-rääpäle on vielä räkäkirsuinen kakara! Siitä pikkutytöstä ei ole vielä johtajaksi!" Susiuros murahti varoittavasti.
"Älä sano enään mitään Haibarasta, tai saat tuntea Voreion Kenraalin hampaat lihassasi!" Violet katsoi Akiraa huolestuneena.

Akira pudisti päätään kun Violet sanoin että hänen pitäisi paeta. Pian Akira tunnisti tulijan "Conan!", Akira huudahti iloisesti. Akira nyökkäsi Sabriinalle ja he hyökkäsivät yhdessä Black Satanin kimppuun. Gysiseläiset pelästyivät hiukan mutta jatkoivat kampppailua. Dragon oli tällävälin käynyt hakemassa apua. Pian kuuluikin koirien ulvonta. Sabriina ja Akira hämmästyivät. Akiran isä, Maruko, legendaarinen metsästys- ja rekikoira saapui metsästyskoirajoukon kanssa paikalle.

Conan ja Violet
Conan nyökkäsi Akiralle.
"Terve!" Conan huudahti alas hänelle ja muille. Yhtäkkiä alhaalla alkoi taistelu. Violet katsoi kun Akira ja Sabriina kävivät yhteisvoimin Black Satanin kimppuun. Violet kirosi ja hyökkäsi muiden rivisotilaiden kimppuun. Conan juoksi alas auttamaan muita. Juuri silloin Akiran isä asteli paikalle. Gyriseläiset hätkähtivät hieman, mutta he eivät paenneet.

Akira isä katseli tilannetta hiljaisena. Yleensä hiljainen uros käveli Black Satanin luokse sanomatta sanakaan ja iski uroksen päin puuta. Todella hiljaisella äänellä uros sanoi: "Teit viimeisen temppusi jo silloin kuin hyökkäsit poikani kimppuun." Juuri kun Akiran isä oli hyökkäämässä kohti Black Satania Akira käski tämän lopettaa. Akira isä pysähtyi ja Black Satan käski joukkoaan perääntymään.

Conan ja Violet
Conan katsoi voitonriemuisena kun vihollinen perääntyi. Conan kääntyi muiden puoleen.
"Ovatko kaikki kunnossa?" Conan kysyi. Violet juoksi Akiran luokse ja painautui tämän turkkia vasten (?).
"Akira! Oletko kunnossa?" Violet kysyi hiukan hätääntyneenä.

"Olen kunnossa.", Akira vakuutti kun Vikolet painautui häntä vasten. Akira katseli isäänsä joka seisoi lumihangessa. Sabriina ja Dragon olivat palanneet laumojensa luokse. Akira huokaisi ja katsoi Violetia ja sitten isäänsä. "Isäni on vihainen Black Satanille, koska olemme käyneet sukujen välistä sotaa 500 vuotta. Isoisä haavoittui taistelussa isäni ollessani ikäiseni, siitä lähtien isä on vannonut kostoa.", Akira kertoi violetille.

Violet ja Conan
Violet kuunteli Akiran tarinaa.
"Kauheaa..." Violet henkäisi ja katsoi muita. "Onneksi kukaan ei haavoittunut pahasti." Violet katsoi Conania kysyvästi. "Conan-herra? Mitä sinä teet täällä?" Violet kysyi.
"Ei tarvitse puhua minulle noin..." Conan huokaisi. "Laskeuduin vuorilta kun kuulin että Gyriseläiset riehuivat maillamme. Haluan puolustaa Auroch vuorta pahantekijöiltä, joten yritän ajaa heidät pois niin aikaisin kuin mahdollista." Violet hymähti ja katsoi urosta.
"Puolustaa Auroch vuorta? Valehtelija. Haluat puolustaa Haibaraa." Violet sanoi hymyillen kiusallisesti. Conan punastui ja katsoi pois.
"Kuono umpeen, Dysin typerys." Conan sanoi hiljaa. Mitään ei ollut vielä ilmoitettu kenellekkään, mutta useat koirat alkoivat aavistella että Conanin ja Haibaran välillä oli jotain muuta kun vain pelkkää ystävyyttä.

Akira ja hänen isänsä nauroivat. "Te olette hassuja.", Akira tuumasi kiusasi Conania hiukan. Akiran isä käveli Violetin luokse. "Sinä siis olet Violet? Poikani on puhunut sinusta paljon, olen Maruko.", Maruko sanoi ja katseli kun Akira ja Conan painivat lumihangessa.

Violet ja Conan
Violet nyökkäsi ja kumarsi päätään Marukolle. Violetin vanhemmat olivat kasvattaneet Violetin hyvin kohteliaaksi.
"Kyllä, herra." Violet vastasi. "Poikanne on mahtava ystävä." Narttu sanoi ja katsoi Akiraa.

Conan tarttui Akiraa korvasta (?).
"Hei! Lopeta!" Conan nauroi ja hyppäsi läheiselle kivelle. Uros ravisteli turkkinsa kuivaksi. "Jestas sentään..." Conan sanoi ja läähätti. Violet hymyili Conanille. Omapäinen ja oikeudenmukainen... Hänestä tulee hyvä johtaja Haibaran ohella.

Akira naurahti kun kun Conan tarttui häntä korvasta ja käveli isänsä luokse. "Minä taidan lähteä perheeni luokse.", Akira kertoi ja lähti kävelemään isänsä kanssa Voreion alueelle.

//Akira poistuu, kiitos pelistä.//